Jälleen tänään poksahteli rusinat. Juuri tuota termiä käytän, kun alkaa ottaa hermoon ja kovasti.
En itse voi sille mitään, että meidän perhettämme sanelevat ruokarajoitteet. Montaa asiaa pitää muistaa huomioida. Se unohtaminen saattaa toisinaan tarkoittaa sairaalareissua. Emme ole tätä halunneet, emme tätä valinneet ja emme ole tätä tilanneet. Tässä on vain mentävä sillä mitä on, ja mihin rajoitteet antavat mahdollisuuden.
Mikä on tavallista?
Ja sitten siihen itse rusinoihin. Taas sain kuulla, että miten me tavalliset. Niin mitkä hemmetin tavalliset? Tavallista kotiruokaa, normaalia kotiruokaa. Aivan niin…se tavallinen oli sitä, että käytetään runsaasti sipulia, vehnäjauhoa ja voita. Unohtamatta niitä kunnon ja oikeista aineista tehty. Mitä ne ovat ne oikeat aineet? Entä ne kunnon aineet? Kysyt neuvoa johonkin ruokaan, ja jo kysellessäsi ilmoitat ettei saa sisältää sipulia tms. sopimatonta. Luultavasti saat sen 10 kommenttia, joista yksi antaa ohjeen ja loput 9 kertoo miten ruoka ei ole mitään, jos siinä ei ole sitä sipulia. Toki joukossa joku muistaa kertoa kumminkaiman kissan siskon muistelot jostain vastaavasta, miten hän oli jo makumatkalla. Tässä vain yksi esimerkki, mutta kuvaa hyvin ilmiötä mihin törmään lähes päivittäin. En myöskään koe tarpeen alkaa perustelemaan tai selittelemään eri ruoka-aineksia, tai miten ja miksi sopii tai ei sovi tai missä muodossa sopii. Koen helpoksi, että jos mainitaan selkeät raamit esimerkiksi ohjetta kysellessä niin se helpottaa vastaajia. Ei ole tarpeen kysellä miksi ei sitä tai tätä. Meillä on tavallista ruokaa. Meillä on tavallista kotiruokaa.
Harvassa on ne valmiit einekset, joita voi käyttää ongelmitta. Riisipuuro on varma ja turvallinen valinta. Tästäkin saat kuulla, että etkö itse keitä edes puuroas. Kyllä joo yleensä ja varsinkin jouluksi on riisipuuro tehty itse. Pahimmillaan joku on saattanut juuri mainita, ettei tarvitse olla täydellinen vaan välillä voi myös ostaa valmiina. On se vaan vaikeaa selviytyä tuolla kaiken välissä. En arvannut et se valittu eineskin oli väärä valinta.
Jotta jotenkin välttyisin näiltä niin pyrin siihen, että julkaisussani olisi mainittuna, joko sovellettu versio, minun tyyliini, tai jopa feikkiruokaa.
On ajoittain älyttömän raskasta kuunneltavaa, kun muut kertovat, miten ja miksi. Yritä muuten selittää tilannetta sitten ihmiselle, joka kommentoi, ettei ole koskaan kuullut (eli jos sinä et ole kuullut niin sitä ei ole olemassa). Miten joutuu puolustelemaan omaan ruoanlaittoaan ja käyttämiään aineksia. Toki yleensä saa selittää kyllä niistä mitä ei käytä. Tästä hyvä merkki eräs leivontaan sijoittuva ryhmä. Miten jotkut kokevat ja pitävät soveliaana haukkua, jos on kuva K-18 kakusta. Aika monta ja mahtavaa kakkuluomusta olen nähnyt, ja saman verran oksennuskommentteja, hyi, en söisi, oksettava jne. Mikähän olisi vastaanotto, jos kommentit olisivat samat peruskermakakkuun, perus kermahedelmäkakkuun. Niin ne ovat ok ja niitä ei saisi moittia. Jopa itse olen tehnyt kakun, jossa koristeena iso kulli kakun päällä. Kerroin vielä, että kakun saanut mies oli tyytyväinen. Eräs saamistani kommenteista oli ai joku homo vai, kakku oli väärän värinenkin ja mitähän muuta vastaavaa tuli palautteena. Minä ja kakun saanut ja tilannut henkilö oli tyytyväinen. Se oli se tärkein. Minua ei kiinnostanut, eikä ollut oleellista miehen suuntautuminen.
Ruoka itse tehden
Meidän perheessämme tavallinen kotiruoka on itse tehtyä. Ei välttämättä osu yksiin valtamassan tarjonnasta. Lihapullat, jauhelihamureke, lasagne, lasagnette, lihamakaronilaatikko, makkarakeitto, makkarakastike, ruisleipä jne. ei ole meillä tavallista. Ja nämä ovat taas muilla usein, yleistä ja sitä tavallista. Meillä tavallinen kotiruoka on mm. höyrytettyä parsakaalia ja paistettua kalaa, savustetaan lohta ja sitä syödään sellaisenaan tai salaatin/perunan kanssa. Eri kasviksia pellille ja uuniin ja nekin menevät sellaisenaan tai pihvin/kalan kanssa. Kanaa meillä on usein,
Tähän kaikkeen saat kuulla olevasi vaan nirsoileva. Valitettavasti kyse ei ole nirsoilusta, eikä kyse ole, ettenkö tykkäisi. Varsin suoraan kyllä kerron nekin mistä ruoista en todellakaan pidä ja niitä ei sitten myöskään meidän ruokapöydässämme nähdä, eikä tehdä. Luonnollisesti tässä kohdin joku on jo sanonut et sitä syödään mitä eteen laitetaan. Muistutetaan toki taas siitä, ettei nirsoilla.
Vastaavasti teet itse onnistuneen ruoan tai leipomuksen, ja olet onnistumisestasi niin tyytyväinen että jaat ohjeesi. Palkinnoksi saat kuulla mitä puuttuu tai miten muutoin tehty väärin. Teen ruokaa niillä aineksilla, jotka meidän perheessämme on mahdollista käyttää. On paljon mitä haluaisin käyttää ja laittaa, mutta se EI ole mahdollista. Meidän perhettämme sanelevat ne laaja-alaiset ruokarajoitteet. Tykkään käyttää juuri tuota termiä, koska se kuvaa tilannetta kaikista parhaiten ha yhdistää eri syistä olevat ruokaan liittyvät ongelmat.
Tykkään leipoa ja laittaa ruokaa. Intohimo kokeilla uusia ja soveltaa ohjeita sopimaan oman perheen ruokavalioihin. Matkustaneena myös eri maat näkyvät meidän keittiömme tarjonnassa. Eräänkin kerran kreikkalaisen keittiön oppeja eli stifadoa tehneenä eräs vanhempi nainen kyseli mitä se on ja vastasin et ihan kreikkalainen lihapata. Tästä se riemu repesi. Olen hienosteleva, kun käytän hienompia ulkomaalaisia sanoja ja enkö voi suoraan sanoa lihapata. Sepä onkin helppo löytää, jos haluat hakukoneella löytää. Haun tulokset saattavat hieman poiketa riippuen et käytätkö lihapata vai stifado. Onnea etsintään.